Tuulivoima on erinomainen keksinto, mutta on tahoja, jotka haluavat hyötykäyttää sitä häikäilemättömästi omaa etuansa ajaakseen.

Ilman varausta maakuntakaavassa, yleiskaavassa tai asemakaavassa on noin kolmen vuoden ajan salaisesti puuhailtu ainutlaatuiseen, luonto- ja elämysarvoiltaan monipuoliseen ja historialliseen Kemijärven vaaramaisemaan, Paloselkä-Untamovaara-Kiimavaara-Mömmövaara-Kuusivaara-Kangaslamminvaara, valtion tukien ja päästöoikeuksien saamiseksi 160m korkeita tuulivoimaloita, joiden rakentaminen edellyttää ikimetsän hakkaamista suhteessa meren pintaan360metrin korkeuteen kohoavasta Untamovaarasta.

Alue sijaitsee Joutsijärven, Soppelan ja Räisälän kylien yhteydessä Kemijärvellä. Untamolta on noin 5km Kemijärven rantaan. Alueella on ikimetsän, kilpikaarnamäntyjen, harvinaisten kasvien, useiden lähteiden ja lammen lisäksi 1700-luvun historiaa: Karhuharjun piilopirtti, muinainen hauta, jatkosodan aikainen saksalaisten huoltoreitti, asiointi- ja postireitti. Siellä on myös kuuluisa Mäntyvaaran taistelualue ja lähistöllä olemassa oleva puolustusvoimien tutka. Alueella on myös porotiloja, matkailusta tulonsa hankkivia yrityksiä. Untamovaara kuuluu Isojaon jälkeen perustettuun yhteismetsään, jonka omistajakunta muodostuu n. 2500 tilasta. Untamovaara on arvokas kemijärveläisten ulkoilu- ja virkistysalue, jossa myös marjastetaan, kalastetaan ja metsästetään. Untamovaaralta näkee Kemijärven kauniit maisemat laajalti. Aluetta ei ole YVA:ssa tuulivoimaa silmälläpitäen asianmukaisesti paikan päällä inventoitu, mutta silti sinne ollaan kiireellä suunnittelemassa tuulivoimaloita. Lisäksi ilman maanomistajien lupaa on koeporattu lujuuslskelmia varten heidän maillaan ja suunniteltu heidänkin mailleen myllyjä, teitä ja voimalinjoja.

Kemijärvelle tuulivoimaa suunnittelee yhteismetsän ja joidenkin yksityisten maille Oxford Intercon Finland, jonka omistavat Markku Tarkiainen ja englantilainen miljonääri Hadley Barrett, on rekisteröity Viroon. Yritys vuokraa maapohjan, hankkii rakennusluvat, rakentaa mahdollisesti tuulivoimalat itse tai myy luvitetun tuulivoima-alueen hankkeena, kansainvälisille sijoittajille tai yrityksille, jotka tarvitsevat päästöoikeuksia. Suunnittelua tehdään kiireessä, jotta rakentamaan päästäisiin nopeasti suurempien valtion tukirahojen takia ja siksi perusteellinen ja asianmukainen selvitystyö jätetään tekemättä.

Tuulimyllyjen tieltä jouduttaisiin kaatamaan Untamovaaran ikimetsä, rakentamaan 15m leveitä teitä, joiden alle jäisi lähdevesistöjä, marjastus-, metsästys-, ulkoilu- ja porojen laidunmaita. Maaperä altistuisi eroosiolle. Vastaavalla tavalla rakennettaisiin leveät tie- ja sähkölinjaverkostot kaikille muillekin vaarojen huipuille tuulimyllyalueille.

Tuulimyllyjen kestävyyttä näissä oloissa ei ole testattu. Myös tuuliolosuhteet ovat epävarmat. Alue on myös ukkosherkkä. Jokavuotinen raskas tykkylumi, mikä on tällä korkeudella tyypillinen, tulisi varmastikin tekemään laitteistolle tuhoa, eikä siivet pystyisi pyörimään. Näistä lähtökohdista on epävarmaa, missä määrin sähköä saataisiin tuotettua. Kaikella todennäköisyydellä myllyjen rakentaminen tälle alueelle, sisämaahan, on kannattamatonta ja valtion rahojen väärinkäyttöä. Kaikenkaikkiaanhan Itä-Lappiin kaavaillaan megalomaanisesti peräti 20 tuulipuistoaluetta, jossa kussakin olisi 70 tuulimyllyä, vaikka aiemman tiedon valossa ja ympäristöministeriön suosituksen mukaan tuulimyllyille edulliset ja hyödylliset alueet ovat merellä, eikä sisämaassa.

Yhteismetsän osakkaita on paljon, joten rahallista hyötyä yksittäisille osakkaille tuulimyllypaikkojen maanvuokrista ei käytännössä ole. Tiettävästi vain yksi silmää tekevä maanomistaja, joka on tässä prosessissa lobbarina, hyötyy.

Varmoja hyötyjiä ovat suuryrittäjät ja sijoittajat, jotka tulevat saamaan ruhtinaalliset Suomen valtion tuet usean vuoden ajan. Lisäksi ulkomaalaiset sijoittajat hyötyvät päästökaupan kautta. Jonkin verran hyötyy kunta kiinteistöverojen muodossa, mutta menettää samalla arvokasta kulttuuriperimää ja luonnon kauniita alueita ahneudelle.

On kummallista, että Lapin liitto ajaa hanketta. On merkillistä, että asiaa on puuhattu salaa ja sellaisina aikoina, jolloin kansalaiset ovat lomatunnelmissa: tekninen lautakunta juhannusviikolla 2010, 16.12.2010 ELY:n esittely arviointiohjelmasta. On myös outoa, että Kemijärven ympäristösihteeri on vain puoliaikainen ja siten ei ehdi kaikkea toimivaltaansa kuuluvia tehtäviä hoitamaan. On käsittämätöntä, ettei ole tehty asianmukaisia ja perusteellisia selvityksiä tuulimyllyjen vaikutuksista Kemijärven elinkeinorakenteeseen, psykososiaalisista vaikutuksista paikalliseen väestöön, kulttuuriin, historiaan ja luontoarvoihin, vesistöihin ja vesivaroihin. Ei ole selvitetty, mitä etua on työllisyydelle ja muihin elinkeinoihin.

Mitä tästä opimme? Valtion tuetkin pitäisi aina harkiten jakaa, eli miettiä tarkkaan milloin on järkevää investoida ja milloin ei. Tuulivoima sinänsä on järkevä sähköntuotantokeino, mutta pitäisi harkita, mihin sen rakentaminen on järkevää.

Kiitän Anita Ruokamoa artikkelin laadintaa varten saamastani avusta!