Lapsuudessa luodaan perusta hyvinvoinnille ja edellytykset pärjätä aikuisuudessa ja yhteiskunnassa. Koteja on monenlaisia, minkä vuoksi koulun merkitys on huomattava sekä tapakulttuurin että tiedollisten ja taidollisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Jotta tämä tehtävä toteutuisi, on tärkeää tukea opettajan tehtävää työnohjauksella ja antamalla mahdollisuudet vaikuttaa työhönsä parhaan lopputuloksen aikaansaamiseksi.

Toisaalta tiedetään, että on monenlaisia ihmisiä erilaisine puutteineen, jolloin ei ole realistista saavuttaa jotain tiedollista tai taidollista tavoitetta. Sen vuoksi olisi järkevää silloin, kun oppilas ei kykene tai opi jotain, saada todistukseen merkintä ”on osallistunut” tai ”on suorittanut”. Ei ole tarkoituksenmukaista aiheuttaa oppilaalle itsetunto-ongelmia ja ahdistuneisuutta ja sitä kautta syrjäytymistä, mikä on riskinä pakkosuorittamisessa.

Mielestäni tukiopetuksen järjestämisvelvollisuus ja - saamismahdollisuus pitäisi kirjata lakiin, jotta voitaisiin turvata kaikille oppilaille mahdollisuus yrittää saavuttaa oppimistavoitteet perusosaamisissa.

Perustaitojen oppiminen takaa vähintäänkin arjessa pärjäämisen ja sen pitäisi olla ensisijainen tavoite. Sen ohella opiskelutaitojen ja tiedonhaku-perusteiden oppiminen on hyvän pärjäämisen perusta ja siten jokaisen oppilaan perusoikeus. Näihin kansalaistaitoihin liittyy matematiikan, ympäristötiedon, luonnontieteiden perusteiden, asioinnin, kädentaitojen, perusruoanlaiton ja terveystiedon hallinta. Lisäksi liikunnallisten aktiviteettien hallinta kuuluu tähän.

Kuntien resurssit huomioonottaen kaikkialla ei kyetä tarjoamaan erityisen laajaa kielitarjontaa rahan – ja opettajaresurssien puutteen takia. Jotta kaikkialla Suomessa lapsilla olisi samanveroiset mahdollisuudet päästä mm jatko-opiskelemaan, on hyvä, että peuskoulussa saa samankaltaiset valmiudet myös kielten osalta. Näkisinkin, että englannikielen perusteet olisi jokaisessa koulussa ensisijaiset oppilaan äidinkielen lisäksi.

Ruotsin kielen virallinen asema aiheuttaa monissa, ehkä historiallisistakin syistä, närää. Monille sanojen opettelu on ikävää ”pakkopullaa”, joten voisi miettiä erilaisia keinoja tilanteen muuttumiseksi. Mm. kielinumeron voisi korvata merkinnällä ”suoritettu”. On myös kritisoitu sitä, etteivät monet opi ruotsia koulussa, vaikka sitä opetetaankin. Siinä mielessä vapaaehtoisuus voisi tehdä kielestä houkuttelevamman. Toisaalta Lapissa voisi olla saamen kielen mahdollisuus ja itä-Suomessa venäjän kieli.

Suomessa on nykyisin monenlaisia uskontokuntia, minkä vuoksi joissakin kouluissa voi olla paineita järjestää monenlaista uskonnon opetusta, mikä syö valtavasti resursseja. Sen vuoksi olisi järkevää käsitellä erilaisia katsomuksia ja uskontoja siten, että kaikki oppilaat voisivat osallistua samoille tunneille leimautumatta. Tällä keinoin voitaisiin rahaa vapauttaa mm. kielten opetukseen...