Hallituksen mielestä opiskeluaikoja pitäisi lyhentää, vaikka suurimmalla opiskelijoita ei olekaan rikkaita vanhempia rahoittamassa opintoja. Opiskelemaan pääsyn perusteenahan pitäisi olla kyvykkyys, eikä vanhempien vauraus, valta tai akateemisuus.

Suuri osa opiskelijoista joutuu tekemään työtä opintojensa rahoittamiseksi, koska:

  1. -opintoraha on niin pieni, että se riittää asumistukineen käytännössä vain asumiseen, eikä ruokaan ja kirjojen hankkimiseen. Opintorahan reaaliarvo on vuoden 2008 tasokorotuksen jälkeenkin pienempi kuin v.1992.

  2. - iso osa opiskelijoista ei uskalla ottaa opintolainaa, kun on epävarmaa pystyykö opintovelan maksamaan takaisin. Takeita kun ei ole siitä, saako alaansa vastaavaa työtä tai ylipäätään työtä valmistuttuaan.

  3. - ruoan hankkimiseksi tavallinen opiskelija joutuu käymään töissä; yleensä pienipalkkaisessa työssä, jolloin opiskelun ohessa päivistä tulee epäinhimillisen pitkiä. Toisinaan sillä seurauksella, että voimavarat hupenevat ja tulee mielenterveysongelmia. Tilastojen mukaan yli neljännes opiskelijoista kärsii psyykkisistä vaivoista, mikä näkyy myös omalla vastaanotollani.

    Pitkässä juoksussa tästä seuraa enemmän kustannuksia koko yhteiskunnalle, kuin mitä opiskelijoiden elinkustannusten mukainen rahallinen tukeminen. Jos tuki olisi riittävä, opiskelijoiden ei tarvitsisi viivyttää opintojaan työssä käynnin takia ja he valmistuisivat nopeasti ammattiin opintojen venymättä turhaan työssäkäyntitaukojen tai sairauspoissaolojen takia.

Lähetetty Lapin Kansaan julkaistavaksi 5.9.2010