Ilmastonmuutoksen torjunta, teollisuuden kilpailukyvyn turvaaminen, kohtuuhintaisen sähkön tuottaminen kuluttajille ja yrityksille sekä sähkönhuolon omavaraisuuden varmistaminen ovat argumentteina uusien ydinvoimaloden rakentamiselle.

Suomeen rakennetaan par´aikaa viidettä ydinvoimalaa, joka on ensimmäinen uusi länsimainen ydinvoimala pariin kymmeneen vuoteen. Suunnitelmissa oleva(t) valtava(t) ydinvoimala(t) sitovat pitkäksi aikaa Suomen energiaratkaisut ja ovat vaikeasti korvattavia. Fortum, Teollisuuden voima ja Fennovoima mm houkuttelivat joko palvelu- tai raha-, ym lahjuksin, sekä vääristellyllä tai kaunistellulla informaatiolla päättäjiä tekemään heille myönteisiä päätöksiä. Teollisuuden voima ja Fennovoima ovat saamassa ydinvoimalan rakennusluvat.

 

 

Kiirehtiminen ja hosuminen ei sovi ydinvoimalaan.

Onnettomuuksia: Harrisburg iso onnettomuus 28.3.79, Tsernobylin voimalaräjähdys 26.4.86, Loviisan syöttövesipumpun rikkoutuminen 28.5.89, Sosnovy Borissa Pietarissa tapahtunut häiriö 23.3.92.

Tieteellä tai tekniikalla ei ole mitään keinoa taata, että ydinjätteet pysyvät loppusijoitusvarastoissa. Esimerkiksi Yhdysvallat ovat epäonnistuneet seitsemän kertaa ydinjätevaraston rakentamisessa.

Suomen neljästä ydinreaktoreista on kertynyt jo yli 1754 uraanitonnia (0,5% maailman ydinjätteistä). Ydinjätteitä ei saa enää kuljettaa Suomen ulkopuolelle, mikä merkitsee valtavaa jätemäärää Suomen maaperään. Viiden reaktorin ydinjätteet tarvitsevat suunnitellun 420 metrin syvyydessä tilaa 150 hehtaaria. Joidenkin laskelmien mukaan turvasyvyyden pitäisi olla vähintään 800metriä, jotta jäte olisi ikiroudan ulottumattomissa tulevan jääkauden aikana.

Jos Suomessa tapahtuisi katastrofaalinen ydinonnettommus, saataisiinko säteileviä kansalaisia hoitoon ulkomaille, on myös merkittävä huoli. Kukaan eikä mikään saisi terveyttä takaisin eikä luonto toipuisi tuhosta pitkiin aikoihin ja elämä olisi mahdoton maassamme.

Ydinjätehaudan pitäisi kestää 250000 vuotta, sillä se aika menee ennen kuin ydinjätteen radioaktiivisuus on laskenut riittävästi. Suurin uhka on ikirouta ja sinä aikana tulee olemaan maanjäristyksiä ja ainakin yksi jääkausi. Vaarana on ydinjätteen säilömiseen suunniteltujen kuparikapseleiden rikkoutuminen, jolloin radioaktiivisesti säteilevä ydinjäte purkautuu pohjavesiin. Tuskin kuparikapselit edes kestävät tuhansia vuosia, joten ne pitäisi pystyä vaihtamaankin. Sitä paitsi Olkiluodon kallio on rikkonaisempaa kuin Posiva, joka vastaa ydinjätteen loppusijoituksesta, on julkisuudessa esittänyt.

Olemassa olevien ydinjätteiden loppusijoittaminen syö varoja ainakin 1,8 miljardia euroa, joka kerätään veronmaksajilta mm sähkön hinnassa. Ja sen jälkeen kaiken vastuun kantaa Suomen kansa sekä kulujen ja valvonnan osalta, sillä Suomessa suuronnettomuuksissa ydinvoiman vastuuvakuuttaminen on käytännössä valtiolla.

Vasta tämän vuosikymmenen lopussa neljän ensimmäisen ydinreaktorin vanhimmat polttoainesauvat ovat tarpeeksi jäähtyneet loppusijoitusta varten, joten kokemusta ydinjätteen loppusijoittamisesta Suomessa ei tämänkään perusteella ole. Sitä paitsi ydinjätteen käsittelyteknologiaa ei ole saatavilla.

Geologian tutkimuskeskus (GTK) ja Säteilyturvakeskus (Stuk) ovat pitkään tehneet yhteistyötä Posivan kanssa, minkä seurauksena GTK ja Stuk ymmärrettävästä syystä eivät halua/uskalla ”astua” Posivan ”varpaille” pelaten näin (kansainvälisten) kaivosyhtiöiden pussiin. Toisaalta tämä ns yhteistyö tuo GTK:lle rahaa. Monien tutkijoiden tyäpaikat riippuvat tukimustuloksista.

Loppusijoitukselle ei ole olemassa riskitöntä vaihtoehtoa. Paitsi luonnon katastrofeille, myös rikollisen hyökkäyksen kohteeksi, voi ydinvoimalaitos joutua ja siitä voi tulla kohtalokkaat seuraukset.

Lisäydinvoima on myös huonoa aluepolitiikkaa, sillä se potentiaalisesti tuhoaa maaseudulta tuhansia mahdollisia tulevaisuuden työpaikkoja.

Työpaikkoja ydinvoimalasta, sen rakentamisesta tai loppusijoituksen rakennusurakasta ei varmaan edes kovin moni suomalainen saa, koska teollisuus pyrkii mahdollisimman pieniin palkkakustannuksiin halpatyövoiman avulla.

On totta, että muualla maailmassa, mm Aasiassa rakennetaan halvalla uusia ydinvoimalaitoksia, mutta sieltähän tulee valtavasti radioaktiivista jätettä.

 

Ainoat Euroopan maat, joissa uraanin louhintaa ovat Tsekki ja Romania. Suomeen kaavaillaan uraanituotantoa Talvivaaraan ja Sokliin. Pitkäaikaisimman presidenttimme, Urho Kaleva Kekkosen mukaan nimetyn kansallispuiston kupeeseen kaavaillaan paitsi fosforin myös torium-pitoisen niobin ja uraanin kaivuuta sillä verukkeella, että sillä tavoin saataisiin 20v:n ajaksi työpaikkoja. Todennäköisesti norjalaisyhtiö Yaralta työtä saisi vain aniharva paikallinen, vaan todennäköisempää on, että riskityöhön tuodaan ulkomaista halpatyövoimaa.

Ympäristöuhkana on mm vesistöjä pitkin, aina Pohjanlahteen saakka, lähtevä räjähdystypen, fosforin radioaktiivisten aineiden (säteily) valuminen. Paikallisesti kaivoksen kokonaisvaikutus olisi jopa 40 neliökilometrin alueella; maamassojen siirrot, rikastushiekan käsittelyalueet, selkeytys- ja säännöstelyaltaat, räjähdyspöly ja -melu. Sokliojan yläosaan kaavaillaan läjite- ja jäteallasta, mikä tulisi Nuorttijokeen yhteydessä olevan Karhuojan kupeeseen. Yli-Nuortin kupeeseen aiotaan useita saostusaltaita. Kaivoksen raakavesi otettaisiin pääuomasta ja Yli-Nuotista. UKK-puiston alueelle on suunniteltu 3 jäteveden purkupaikkaa. Sotajoki katkaistaisiin ja keskiosaan tehtäisiin patoallas, johon tulisi kaivoksen jätevettä, josta se johtuisi Kemijokeen.

Nyt puhtaasta Nuorttijoesta katoaisi kalojen eliitti: taimen ja harjus. Kaiken tämän seurauksena virkistyskalastusmahdollisuus, luontomatkilu (vaellus, eräretkeily), marjastus ja porolaitumien saastuminen ja tuho olisi vääjäämätön. Matkailu- ja luontaiselinkeinot (mm poronhoito) katoaisivat. Alueelle kaavaillaan 100km pitkää voimalinjaa, junarataa poronlaidunnusalueen halki, liikenteen lisääntymistä. Kaikki tämä verovaroin, jotta norjalaisyhtiö pääsisi rikastumaan.

Niinikään luonnonkauniissa Sotkamossa sijaitsevan Talvivaaran, josta uraania arvioidaan saatavan n 300000 kg vuodessa, ympäristöriskiä ei ole arvioitu.

Länsi-Euroopassa kaikki uraanikaivokset on suljettu niiden ympäristöriskien vuoksi.

 

Miksi me suomalaiset emme voisi pitää kaunista, ja vielä toistaiseksi, verraten puhdasta maatamme ydinsaasteettomana ”paratiisina”, jossa sekä hermot että sielu lepää. Miksi emme jättäisi (lapsen)lapsillemme puhdasta ja turvallista elinpiiriä? Mikään ei estä meitä luomaan kukoistusta maahamme luontoa kunnioittaen, maanläheisin keinoin, aiheuttamatta potentiaalista riskiä terveydelle ja luomakunnalle.

 

Ylläolevaa kirjoitusta  on tarjottu kolmeen lehteen julkaistavaksi, tuloksetta!