Eilen 8.6.2011 oli Savukosken kunnantalolla norjalaisen lannoiteyhtiö Yaran tilaisuus, joka oli suunnattu kuntalaisille. Siitä ei ollut erillistä lehti-ilmoitusta, minkä vuoksi allekirjoitaneellekin tieto tilaisuudesta tuli aiemmin julkaistusta lehtiartikkelista, minkä talletin muistiini. Ilmoitus oli ainoastaan kunnan sivuilla.

Tilaisuudessa keskityttiin kaunomaalaamaan fosfaattituotantoa ja tehtiin selväksi, että Yaran lannoitefosfaatti olisi markkinoiden puhtainta, vaikka toisaalta erään luennoitsijan kalvossa olikin kirjattuna lannoitteen sisältämiä myrkkyjä. Erikoisinta oli, ettei uraanista eikä muista radioaktiivisista nuklideista mainittu halaistua sanaa. Kun asia nostettiin yleisön joukossa esille, niin Yaran edustaja väitti, ettei malmiossa ja heidän porausnäytteissään ole lainkaan uraania. Kuitenkin on tiedossa tosiasia, että Soklin maaperässä uraanipitoisuus on korkeampi kuin esimerkiksi Talvivaarassa, jossa se otetaan talteen.

On myös lappilaisten tiedossa, että Soklin alueen uraanipitoisuudesta tiedettiin jo 60-luvulla, jolloin silloiset Soklin alueen työntekijät velvoitettiin allekirjoittamaan sopimuspaperi, jossa he sitoutuvat vaikenemaan alueen radioaktiivisuudesta.

On kummallista ja erityisen törkeää, että vielä tänä päivänä teollisuuden edustajat kehtaavat ahneuksissaan valehdella asioista vastoin parempaa tietämystä. Se on moraalisesti ja eettisesti tomittavaa. Suomalaiset saavat sanoa hyvästit itä-Lapin luontoarvoille ja luonnonantimille, mikäli kaivostoiminta saa toden teolla alkaa. Ja hyötyjä on vain ulkomainen teollisuus.