Viime aikoina on noussut kohu siitä, että hoitohenkilökunta on ottanut omin lupinensa potilaille kuuluvia lääkkeitä.

Nykyinen työtahti, pienet henkilökuntamitoitukset ja se, että hoitoalalle hakeutuu ns. itsensä väsyksiin puurtavia kilttejä ihmisiä, joilla mahdollisesti itsellään on traumakokemuksia menneisyydessään, aiheuttaa loppuunpalamista, väsymistä ja ahdistusta. Joissain tapauksissa työntekijä ei ilmeisesti keksi muuta ratkaisua, kuin yrittää hoitaa itseään anastamillaan lääkkeillä; usein rauhoittavilla.

Yhteiskunnan, laitosten hoidokkien ja heidän omaistensa etu olisi, jos oikeasti panostettaisiin oikeaan henkilökunnan mitoitukseen, koulutukseen ja työnohjaukseen, koska sitä kautta henkilökunnan jaksaminen ja ammattitaito sekä työn taso ja motivaatio paranisi. Henkilökunnan hyvinvointiin satsaaminen parantaisi henkilöstön terveyttä myös sitä kautta, että hoitoalan työntekijän ei tarvitsisi hävetä olla sairauslomalla tarvittaessa, kun henkilöstöä olisi riittävästi, eikä uupuneen tarvitsisi tuntea syyllisyyttä olla poissa työstä esim. nuhakuumeen takia. Työntekijä voisi oikeasti kasvaa ajattelemaan: "Kun olen terveesti itsekäs, voin hyvin ja jaksan auttaa muitakin."

Ei pidä myöskään unohtaa työllistymisnäkökohtaa. Kun on useampi tekijä, vähempi työttömyyttä ja yleinen mieliala virkistyy ja into tehdä työtä nousee..! Tässä olisi tapa jolla tehdään terveesti tsekäs yhteiskunta, jossa jokaisesta yksilöstä huolehditaan ja yhteiskunta kokonaisuudessaan voisi hyvin. Voisimme muistaa myös esimerkkinä "tyhjästä rikastuneen" hra Fordin, "massalle autoja"-idean isän, huolenpitoa työntekijöistään, kun hän maksoi myös siivoojille paremman palkan kuin kilpailijat....