Moni ehdokas lupaili ennen vaaleja ”yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista”, jotta häntä äänestettäisiin. Syntyi vaikutelma, että osa ehdokkaista olisi halunnut päästä läpi keinoja kaihtamatta.

Osalla ehdokkaista oli motiivina saada tunnettavuutta ja mahdollisuuden uralla etenemiseen. Osa ehdokkaista janosi aidosti valtaa ja mahdollisuutta paistatella julkisuudessa. Osa ehdokkaista halusi varmistaa omia etujaan, joskin osa halusi asioiden olevan ennallaan. Jotkut taas halusivat saada aikaan oikeasti muutoksia vallitsevaan yhteiskunnalliseen tilanteeseen.

Monenlaisia pontimia on varmasti taustalla.

Vallan janoa, ja itsensä markkinointia seuraavallakin kerralla eduskuntaan, ilmentää joidenkin kansanedustajien pyrkiminen kunnanvaltuustoihin, vaikka heillä luulisi olevan tarpeeksi tekemistä kansanedustajina. Todellisuudessahan harva kykenee olemaan kahdessa paikassa samanaikaisesti puhumattakaan siitä, että pystyisi seuraamaan kaikkea aktiivisesti ja toimimaan tehokkaasti yhteisten asioiden eteen.

Kokoomusaktiivin julistus lapsilisien lakkauttamisesta ei kuulema kuulu kokoomuksen linjaan, kuten ei muidenkaan puolueiden poliittiseen linjaan.

Kun kaikki tuntuvat olevan yhtä mieltä siitä, että kaikki lapset ovat oikeutettuja lapsilisään, niin kuitenkaan se ei käytännössä ole niin. Kun perhe joutuu turvautumaan toimeentuloon, niin siitä miinustetaan lapsilisien määrä, jolloin todellisuudessa köyhimmiltä perheiltä poistetaan lapsilisä. Lapsilisän pitäisi olla kaikille itsenäinen tulo, minkä tarkoitus on turvata lasten hyvinvointi, eikä sitä pitäisi niputtaa muihin tuloihin.

Jos väitetään, että kaikki Suomen lapset ovat tasa-arvoisia, niin pitäisi se todistaa myös käytännössä siten, että toimeentulotuki ei ole liityksissä siihen, että saako perhe lapsilisää vai ei. On turha rummuttaa hyvästä sosiaaliturvasta niin kauan, kun lapset joutuvat kärsimään; lapset, jotka luovan huomisen.

On todennäköistä, etten itse enää asetu vaaleissa ehdolle (kuntavaalit, Keminmaa 2004, eduskuntavaalit, Lapin lääni 2011, kuntavaalit, Kemi 2012), joten ilmoitan kannattavani ja tukevani seuraavissa vaaleissa sellaista ehdokasta, joka on valmis aidosti ajamaan sekä luonnonsuojeluasioita että lastenhyvinvointiasioita (ja myös tämän lapsilisäasian siten, että kaikki sen saavat täysimääräisestä toimeentulotuesta huolimatta) ja . Nämä ovat ydinkysymyksiä tulevaisuutta ajatellen.

Tuulivoima on erinomainen keksinto, mutta on tahoja, jotka haluavat hyötykäyttää sitä häikäilemättömästi omaa etuansa ajaakseen.

Ilman varausta maakuntakaavassa, yleiskaavassa tai asemakaavassa on noin kolmen vuoden ajan salaisesti puuhailtu ainutlaatuiseen, luonto- ja elämysarvoiltaan monipuoliseen ja historialliseen Kemijärven vaaramaisemaan, Paloselkä-Untamovaara-Kiimavaara-Mömmövaara-Kuusivaara-Kangaslamminvaara, valtion tukien ja päästöoikeuksien saamiseksi 160m korkeita tuulivoimaloita, joiden rakentaminen edellyttää ikimetsän hakkaamista suhteessa meren pintaan360metrin korkeuteen kohoavasta Untamovaarasta.

Alue sijaitsee Joutsijärven, Soppelan ja Räisälän kylien yhteydessä Kemijärvellä. Untamolta on noin 5km Kemijärven rantaan. Alueella on ikimetsän, kilpikaarnamäntyjen, harvinaisten kasvien, useiden lähteiden ja lammen lisäksi 1700-luvun historiaa: Karhuharjun piilopirtti, muinainen hauta, jatkosodan aikainen saksalaisten huoltoreitti, asiointi- ja postireitti. Siellä on myös kuuluisa Mäntyvaaran taistelualue ja lähistöllä olemassa oleva puolustusvoimien tutka. Alueella on myös porotiloja, matkailusta tulonsa hankkivia yrityksiä. Untamovaara kuuluu Isojaon jälkeen perustettuun yhteismetsään, jonka omistajakunta muodostuu n. 2500 tilasta. Untamovaara on arvokas kemijärveläisten ulkoilu- ja virkistysalue, jossa myös marjastetaan, kalastetaan ja metsästetään. Untamovaaralta näkee Kemijärven kauniit maisemat laajalti. Aluetta ei ole YVA:ssa tuulivoimaa silmälläpitäen asianmukaisesti paikan päällä inventoitu, mutta silti sinne ollaan kiireellä suunnittelemassa tuulivoimaloita. Lisäksi ilman maanomistajien lupaa on koeporattu lujuuslskelmia varten heidän maillaan ja suunniteltu heidänkin mailleen myllyjä, teitä ja voimalinjoja.

Kemijärvelle tuulivoimaa suunnittelee yhteismetsän ja joidenkin yksityisten maille Oxford Intercon Finland, jonka omistavat Markku Tarkiainen ja englantilainen miljonääri Hadley Barrett, on rekisteröity Viroon. Yritys vuokraa maapohjan, hankkii rakennusluvat, rakentaa mahdollisesti tuulivoimalat itse tai myy luvitetun tuulivoima-alueen hankkeena, kansainvälisille sijoittajille tai yrityksille, jotka tarvitsevat päästöoikeuksia. Suunnittelua tehdään kiireessä, jotta rakentamaan päästäisiin nopeasti suurempien valtion tukirahojen takia ja siksi perusteellinen ja asianmukainen selvitystyö jätetään tekemättä.

Tuulimyllyjen tieltä jouduttaisiin kaatamaan Untamovaaran ikimetsä, rakentamaan 15m leveitä teitä, joiden alle jäisi lähdevesistöjä, marjastus-, metsästys-, ulkoilu- ja porojen laidunmaita. Maaperä altistuisi eroosiolle. Vastaavalla tavalla rakennettaisiin leveät tie- ja sähkölinjaverkostot kaikille muillekin vaarojen huipuille tuulimyllyalueille.

Tuulimyllyjen kestävyyttä näissä oloissa ei ole testattu. Myös tuuliolosuhteet ovat epävarmat. Alue on myös ukkosherkkä. Jokavuotinen raskas tykkylumi, mikä on tällä korkeudella tyypillinen, tulisi varmastikin tekemään laitteistolle tuhoa, eikä siivet pystyisi pyörimään. Näistä lähtökohdista on epävarmaa, missä määrin sähköä saataisiin tuotettua. Kaikella todennäköisyydellä myllyjen rakentaminen tälle alueelle, sisämaahan, on kannattamatonta ja valtion rahojen väärinkäyttöä. Kaikenkaikkiaanhan Itä-Lappiin kaavaillaan megalomaanisesti peräti 20 tuulipuistoaluetta, jossa kussakin olisi 70 tuulimyllyä, vaikka aiemman tiedon valossa ja ympäristöministeriön suosituksen mukaan tuulimyllyille edulliset ja hyödylliset alueet ovat merellä, eikä sisämaassa.

Yhteismetsän osakkaita on paljon, joten rahallista hyötyä yksittäisille osakkaille tuulimyllypaikkojen maanvuokrista ei käytännössä ole. Tiettävästi vain yksi silmää tekevä maanomistaja, joka on tässä prosessissa lobbarina, hyötyy.

Varmoja hyötyjiä ovat suuryrittäjät ja sijoittajat, jotka tulevat saamaan ruhtinaalliset Suomen valtion tuet usean vuoden ajan. Lisäksi ulkomaalaiset sijoittajat hyötyvät päästökaupan kautta. Jonkin verran hyötyy kunta kiinteistöverojen muodossa, mutta menettää samalla arvokasta kulttuuriperimää ja luonnon kauniita alueita ahneudelle.

On kummallista, että Lapin liitto ajaa hanketta. On merkillistä, että asiaa on puuhattu salaa ja sellaisina aikoina, jolloin kansalaiset ovat lomatunnelmissa: tekninen lautakunta juhannusviikolla 2010, 16.12.2010 ELY:n esittely arviointiohjelmasta. On myös outoa, että Kemijärven ympäristösihteeri on vain puoliaikainen ja siten ei ehdi kaikkea toimivaltaansa kuuluvia tehtäviä hoitamaan. On käsittämätöntä, ettei ole tehty asianmukaisia ja perusteellisia selvityksiä tuulimyllyjen vaikutuksista Kemijärven elinkeinorakenteeseen, psykososiaalisista vaikutuksista paikalliseen väestöön, kulttuuriin, historiaan ja luontoarvoihin, vesistöihin ja vesivaroihin. Ei ole selvitetty, mitä etua on työllisyydelle ja muihin elinkeinoihin.

Mitä tästä opimme? Valtion tuetkin pitäisi aina harkiten jakaa, eli miettiä tarkkaan milloin on järkevää investoida ja milloin ei. Tuulivoima sinänsä on järkevä sähköntuotantokeino, mutta pitäisi harkita, mihin sen rakentaminen on järkevää.

Kiitän Anita Ruokamoa artikkelin laadintaa varten saamastani avusta!

Kemijärven sellutehdas suljettiin, vaikka se oli Stora Enson tuottavin yksikkö. Tehtaan jäljiltä on jäänyt valtaisa jätejärvi, jonka pohjalta valuu myrkyt pikku hiljaa Kemijärveen ja sieltä Kemijokeen. Stora Enso katsoo, ettei sillä ole velvollisuutta sitä tyhjentää.

Stora Enso myi Kanadaan sellunkeittokattilat, joiden avulla Kanadassa tahkotaan voittoja liukosellua valmistamalla. Kemijärveläiset olivat halukkaita ostamaan Stora Enson tuotantovälineet, jotta niillä valmistettaisiin liukosellua. Stora Enso ei sitä hyväksynyt, vaan myi siis välineet Kanadaan, jossa siis niillä tahkotaan tuottoisalla liukosellutuotannolla huimia voittoja. Firma, joka osti kattilat, on huomattava viskoosikuidun valmistaja Kanadassa.

Stora Enso on jättänyt jälkeensä jätteet - saasteet, joiden hävittämiseen se ei aio osallistua. Stora Enso aiheutti työttömyyttä, taloudellista ahdinkoa ja lohduttomuutta kemijärveläisten keskuuteen.  Tämä on jälleen osoitus teollisuuden vastuuttomuudesta ja ahneudesta.

Pian on jo 7 miljardia ihmisyksilöä maapallolla, mikä tarkoittaa maapallon kestokyvyn joutumista koetukselle.

Jo nyt miljardi ihmistä janoaa puhdasta juomavettä, mitä ilman he jäävät. Siksi on törkeää, että mm. meillä Suomessa teollisuus, maatalous ja yksittäiset ihmiset tieten tahtoen pilaavat tätä arvokasta luonnonvaraa, vettä, laskemalla vesistöihin kaikenlaisia saasteita ja kuluttamalla vettä surutta sellaisia määriä, joita ilmankin pärjäisi.

Metsät houkuttelevat luokseen sateita, aluskasvillisuus sitoo vettä ja estää sen liiallisen haihtumisen. On väärin, että metsiä kaadetaan mm. Lapissa, jossa sen kasvu on luonnostaan hyvin hidasta. Humuskerros on Lapissa muutenkin ohut ja muuttuu rutikuivaksi, kun metsät hävitetään. Maa autioituu ja muuttuu karuksi kivierämaaksi, missä elollisilla olennoilla ei ole sijaa.

On vääryys, että ruoan sijasta kasvatetaan ns. energiakasveja polttoaineiden valmistusta varten, jolloin tarvitaan valtavia maa-alueita yksistään siihen tarkoitukseen. Ruokaa pitäisi kasvattaa ja antaa villin luonnon niinikään rehoittaa, jotta maapallon kasvillisuus ja eläinkunta pysyisi monipuolisena.

Ihmiskunnan on aika siirtyä sellaiseen nihilismiin, jossa tuotetaan ja kulutetaan sen verran, kuin se on hyvinvoinnille tarpeen.  Ympäröivää luontoa pitää kunnioittaa ja pitää sen hyvinvoinnista huoli. Vain siten meillä kaikilla on elinmahdollisuus.